Sivukartta
Tyrvään Pyhän Olavin kirkko
Tapahtumat »
La 24.6.2017 10:00
Mittumaarin messu
Sastamalan Pyhän Marian kirkko
Pyhäpäivä: Johannes Kastajan päivä
Sastamalan Pyhän Marian kirkko
Liturgi: Jokinen-Lundén Anu
Saarnaaja: Jokinen-Lundén Anu
Kanttori: Vuoristo Päivi
Kolehti: Kirkon diakoniarahasto
Tekstinlukijat: Vuorenojat
Su 25.6.2017 10:00
Suodenniemen messu
Suodenniemen kirkko
Pyhäpäivä: 3. sunnuntai helluntaista
Suodenniemen kirkko
Liturgia ja saarna: Hannu Heikkilä
Kanttori: Mattila Jari
Musiikki: Suodenniemen Sirkut
Suntio: Päivi Seppälä
Entisten suodenniemeläisten ja Suodenniemellä kesää viettävien kirkkopyhä
Su 25.6.2017 10:00
Pyhän Olavin messu
Tyrvään Pyhän Olavin kirkko
Pyhäpäivä: Juhannuspäivä (Johannes Kastajan päivä)
Tekstit: Psalmi: Ps. 92:2-6, 1. lukukappale: Jes. 51:3-6, 2. lukukappale: Ap. t. 14:15-17, Evankeliumi: Luuk. 1:57-66
Pyhäpäivän aihe: Tien raivaaja
Alttarikynttilät: 4
Liturginen väri: Valkoinen
Tyrvään Pyhän Olavin kirkko
Liturgi: Hautala Lasse
Kanttori: Mattila Anu
Suntio: Myllyniemi Arja
Avustava pappi: Väänänen Ville
Virret: 571 Jo joutui armas aika
258 Kiitetty olkoon Jumala
259 Kiitetty Herra, joka kansallensa
572 Taas kukkasilla kukkulat
574 On kaunis synnyinmaamme
Kolehti: Taloudellisessa ahdingossa olevien köyhien ihmisten auttamiseen Suomessa
Kirkon diakoniarahaston kautta.
Kirkon diakoniarahasto, Kirkkohallitus, Eteläranta 8, 00130 Helsinki, FI15 8000 1100 0602 28.
Su 25.6.2017 11:15
Suodeniemen kirkkokahvi
Suodeniemen kirkkokahvi

Suodenniemen seurakuntatalo - kahvio, Koippurintie 6, 38510 Sastamala
Su 25.6.2017 13:00
Salokunnan messu
Salokunnan kirkko - kirkkosali
Pyhäpäivä: 3. sunnuntai helluntaista
Salokunnan kirkko - kirkkosali, Salokunnan kirkko - kahviotila
Liturgi: Jokinen-Lundén Anu
Saarnaaja: Jokinen-Lundén Anu
Kanttori: Mattila Jari
Suntio: Lehto Ilpo
Musiikkiryhmä: Kesäsoittaja Noora Mäkelä, poikkihuilu
Kolehti: Sisupartiolaiset Karkku
Tekstinlukijat: Sirkka-Liisa Uusi-Rintakoski
Su 25.6.2017 17:00
Pieni pyhä hetki
Tyrvään Pyhän Olavin kirkko
Pyhän Olavin kirkko on auki kesäisin. Joka sunnuntai-ilta siellä järjestetään pieni rukoushetki, ennen kuin kirkko taas sulkee ovensa seuraavaan päivään. Vietä ainutlaatuinen hetki kesäillassa uskomattomalla paikalla, tutustu kirkon elämänkaareen ja menneiden sukupolvien työhön.
Ma 26.6.2017 17:30
Naisten saunailta Kiikoisten kirkkotuvalla
Naisten saunailta Kiikoisten kirkkotuvalla. Yhteislähtö Vammalan srk-talolta klo 17.30 omin autoin. Kyytien vuoksi ilmoita tulostasi Kopalainen p. 050 314 9107
Tapahtumakalenteri »
Tyrvään Pyhän Olavin kirkko 500 vuotta

Hannu Heikkilän saarna Keikyän kirkon messussa 3.5.2015

Elina ja Hannu Heikkilä tulojuhlassa Tyrvään kirkossa 26.4.2015.

Hannu Heikkilä saarnasi Keikyän kirkossa rakkaudesta; Jumalan rakkaudesta meitä ihmisiä kohtaan ja ihmisten välisestä rakkaudesta, joka on heijastusta Jumalan rakkaudesta.

Evankeliumiteksti Joh. 15:10-17

1.Isä Bylesin tarina

Englantilainen katolinen pappi, Thomas Byles, olisi jo ajat sitten jäänyt unholaan, ellei hän olisi matkustanut Titanicilla. Isä Byles oli lähtenyt New Yorkiin veljensä häihin. Titanicilta pelastuneet kertoivat, kuinka isä Byles kieltäytyi nousemasta pelastusveneeseen. Hän pysytteli laivan kannella matkustajien joukossa, otti vastaan ripittäytymisiä ja julisti syntejä anteeksi. Hänen kerrotaan auttaneen muita pelastusveneisiin ja rukoilleen ihmisten puolesta. Lopuksi laivan jo upotessa hän johti pienen ryhmän keskellä rukoushetken. Isä Byles oli ihminen, joka antoi elämänsä toisten puolesta. Hän on ihminen, jonka kaltaisen Jeesus asettaa tänään esikuvaksemme.

Jeesus sanoo: ”Rakastakaa toisianne niin kuin minä olen rakastanut teitä. Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta. Ette te valineet minua, vaan minä valitsin teidät. Ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkelle ja tuotatte hedelmää.” Rakastakaa toisianne, lähtekää liikkelle, kantakaa hedelmää!

Mitä mahtoi isä Byles ajatuksissa liikkua Titanicin kannella? Hänelle tarjottiin paikkaa pelastusveneessä. Mahtoiko hän miettiä, että kumman valitsen, pelastusveneen vai uppoavaan laivaan jäämiseen? Miettikö hän, että kummasta vaihtoehdosta olisi enemmään hyötyä ihmisille tai Jumalalle? Epäilen, ettei hän näitä miettinyt. Hänen toimintamallinsa oli jo aikaisemmin talletettu hänen sydämeensä. Hän toimi, niin kuin sanotaan, selkäytimestä.

2.Selkäytimestä nouseva rakkaus

Rakkautta on monenlaista. Siinä rakkaudessa, jota Jeesus tässä peräänkuulutta, on paljon tällaista selkäydinrakkautta. Tai ehkä olisi parempi sanoa, että se on tämän rakkauden päämäärä. Eli, että meidän sisimpäämme syöpyy sellainen toimintamalli, joka näkee kuka rakkautta tarvitsee, millaista rakkautta ja sitten rakastaa.

Mutta opettaa hän muutakin. Jeesus sanoo, että me ihmiset olemme huonoja rakastamaan. Me voimme kyllä tuntea rakkautta, sanoa rakastavamme ja osoittaa rakkautta. Hyvä niin. Mutta pohjimmiltamme me olemme itserakkaita ja hiukan särkyneitä ihmisiä. Hyvienkin tekojemme takaa voi paljastua itserakkaus tai oma hyväksytyksi tulemisen tarve. Mutta selkäytimestä nousevaa rakastamisen toimitamallia meillä ei luonnostamme ole.

Mutta sellainen voi meissä kasvaa ja jollakin odottamamalla hetkellä puhjeta kauneimpaan kukaan niin kuin isä Bylesilla tapahtui.

Jeesus sanoi: ”Rakastaa toisianne niin kuin minä olen rakastanut teitä.” Hän kertoo yhdessä lauseessa, miten rakkaus syntyy ja millaista sen tulisi olla. Miten tuo rakkauden toimintamalli voisi meihin kasvaa?

Opetuslapset olivat saaneet elää Jeesuksen lähellä kolme ja puoli vuotta. He saivat kokemuksen siitä, mitä on olla Jeesuksen rakastama. Siitä maaperästä nousee se rakkaus, jota Jeesus peräänkuuluttaa.

Jeesuksen rakkaus meitä kohtaan näkyy jokapäiväisenä huolenpitona. ”Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivätkä leikkaa, eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin ne. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset. Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin paljon ennemmin teidän taivaallinen Isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä pyytävät. Varpusia saa kolikolla kaksi, mutta yksikään niistä ei putoa maahan, ellei teidän Isänne sitä salli. Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu. Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkammpia  kuin kaikki varpuset”.

Mutta vielä enemmän Jeesuksen rakkaus näkyy jokapäiväisessä syntien anteeksiantamuksessa. Jeesus itse rakasti opettamallaan tavalla. Hän kuoli meidän puolestamme sovittaen meidän syntimme. Hän kuoli, jotta me saisimme elää.

Meidän ensijaianen tarpemme ei ole oppia rakastamaan, vaan ottaa rakkautta vastaan, olla Jeesuksen rakastamia. Meidän tarpeemme on kääntää katsemme itsestämme Jeesukseen. Hän sanoo valinneensa meidät. Ei niin, että me olisimme jotenkin valinnan arvoisia. Nuoruuteni laulussa laulettiin: ”Valitsit heikon, velitsit huonon, vaan oli valinta sun.” Me voimme vain nöyrinä iloita siitä, että olemme Jeesuksen valitsemia ja hänen rakastamiaan.

Ja tämä voi meitä muuttaa. Meissä kasvaa rakkautta ollessamme rakastettuja. Rakastettuina ja vapaina me lähdemme liikkelle ja rakastamme. Kannamme hedelmää, jonka Kristus saa aikaan. Kristus on viinipuu ja me olemme oksat. Eivät oksat itsestään kanna hedelmää, vaan vain pysymällä puussa. Puusta virtaa oksiin se ravinto, joka hedelmät synnyttää. Tämä Kristuksen rakkauden synyttämä rakkaus, se voi kasvaa tuoksi selkäytimestä nousevaksi rakkaudeksi.

3.Kysymyksiä

Muutamia tähän päivään liittyviä kysymyksiä jäin miettimään. Kaipaavatko ihmiset rakkauttaa? Kaipavatko he huolenpitoa? Kaipaavatko he anteeksiantamusta? Välillä tuntuu, että eivät. Ihmisten tarve tänä päivänä on toteuttaa itseään, viihtyä ja menestyä. Vain heikot, epäonnistuneet, sairaat, elämän kelkasta poispudonneet, huutavat rakkautta?  Mutta kyllä minä toisaalta uskon, että kaikkilla ihmisillä on syvä tarve tulla rakastetuiksi, mutta tuo tarve on joutunut niin syvälle, ettei ihminen itsekään sitä tunnista.

Toinen asia, mikä minun on vaikea ymmärtää, on tämän päivän kirkko- ja kristinuskokriittisyys. Ainakin minusta tuntuu, että muutos on ollut suuri niiden vuosien aikan, jotka olimme Venäjällä. Mikä ihmeen tarve toisilla, vieläpä ihan mukavilla ja viisailla ihmisillä, on tehdä uskosta Kristukseen jotenkin vanhanaikaista, lapsellista ja vaarallista? Mitä pahaa on Kristuksessa, joka rakastaa ihmisiä ja haluaa meille hyvää?

Mutta käännän hiukan hämmentyneen katseeni myös omaan kirkkomme ja meihin pappeihin. Rakastamisen tärkeydestä puhutaan paljon. Hyvä niin. Mutta liian usein puhutaan rakastamisesta ilman puhetta Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan. Ja juuri tässä on kristillisen laähimmäsenrakkauden ydin. Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.

Ja vielä kysyn, miksi monet suomalaiset näkevät kristinuskon tänään moraaliuskontona. Kristittyjä ei tunnetakaan rakkaudesta, vaan kaikesta siitä, mihin he sanovat ei. Yleensä tästä syytetään mediaa, mutta ehkä meillä itsellämmekin on peiliin katsomista. Onko kuva rakastavastasta Jumalasta jäänyt valvovan Jumalan alle?

4.Lähetystyössäkin on tärkeintä rakkaus

Elina kanssa meillä on huono kielipää. Ja paras kielenoppimisikä oli jo kaukana takana, kun lähdimme Venäjälle. Onneksi kuulimme ennen lähtömmme tarinan eräästä serbialaisesta ortodoksikirkon naislähetistä. Hän oli koko ikänsä halunnut lähteä lähetystyöhön. Mutta aina oli tullut esteitä. Kun sitten piti lähteä, äiti sairastui. Nainen koki, että nyt hänen on hoidettava äitiään. Kun äiti sitten kuoli, niin ovi lähetystyöhön vihdoin avautui. Hän lähti lähes kuusikymppisenä.

Mutta uuden maan kieli ei vain ottanut tarttuakseen. Eräänä päivänä järjestön johtaja kutsui hänet luokseen: ”Olemme huomaanneet, ettet sinä ole oppinut tätä kieltä niin kuin olisi pitänyt. Yritäpä olla siinä ahkerampi!” Nainen vastasi hänelle jotenkin näin: ”Olette aivan oikeassa. Osaan kovin huonosti tämän paikallisen kielen. Mutta minä osaan rakastavien käsien kielen, minä osaan rakastavien jalkojen kielen, minä osaan rakastavien katseiden kielen, minä osaan rakastavien korvien kielen.”

Sen, mitä me Venäjällä opimme, on juuri tämä. Tietysti on tärkeää, että osaa paikallisen kielen mahdollisimmaan hyvin. Mutta vielä tärkeämpi on rakkauden kieli. Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en minä mitään olisi.

Hannu Heikkilä

Suomen Lähetysseura

Virkavapaalla Sastamalan seurakunnasta 31.8.2015 asti