Sivukartta
Tyrvään Pyhän Olavin kirkko
Tapahtumat »
La 24.6.2017 10:00
Mittumaarin messu
Sastamalan Pyhän Marian kirkko
Pyhäpäivä: Johannes Kastajan päivä
Sastamalan Pyhän Marian kirkko
Liturgi: Jokinen-Lundén Anu
Saarnaaja: Jokinen-Lundén Anu
Kanttori: Vuoristo Päivi
Kolehti: Kirkon diakoniarahasto
Tekstinlukijat: Vuorenojat
Su 25.6.2017 10:00
Suodenniemen messu
Suodenniemen kirkko
Pyhäpäivä: 3. sunnuntai helluntaista
Suodenniemen kirkko
Liturgia ja saarna: Hannu Heikkilä
Kanttori: Mattila Jari
Musiikki: Suodenniemen Sirkut
Suntio: Päivi Seppälä
Entisten suodenniemeläisten ja Suodenniemellä kesää viettävien kirkkopyhä
Su 25.6.2017 10:00
Pyhän Olavin messu
Tyrvään Pyhän Olavin kirkko
Pyhäpäivä: Juhannuspäivä (Johannes Kastajan päivä)
Tekstit: Psalmi: Ps. 92:2-6, 1. lukukappale: Jes. 51:3-6, 2. lukukappale: Ap. t. 14:15-17, Evankeliumi: Luuk. 1:57-66
Pyhäpäivän aihe: Tien raivaaja
Alttarikynttilät: 4
Liturginen väri: Valkoinen
Tyrvään Pyhän Olavin kirkko
Liturgi: Hautala Lasse
Kanttori: Mattila Anu
Suntio: Myllyniemi Arja
Avustava pappi: Väänänen Ville
Virret: 571 Jo joutui armas aika
258 Kiitetty olkoon Jumala
259 Kiitetty Herra, joka kansallensa
572 Taas kukkasilla kukkulat
574 On kaunis synnyinmaamme
Kolehti: Taloudellisessa ahdingossa olevien köyhien ihmisten auttamiseen Suomessa
Kirkon diakoniarahaston kautta.
Kirkon diakoniarahasto, Kirkkohallitus, Eteläranta 8, 00130 Helsinki, FI15 8000 1100 0602 28.
Su 25.6.2017 11:15
Suodeniemen kirkkokahvi
Suodeniemen kirkkokahvi

Suodenniemen seurakuntatalo - kahvio, Koippurintie 6, 38510 Sastamala
Su 25.6.2017 13:00
Salokunnan messu
Salokunnan kirkko - kirkkosali
Pyhäpäivä: 3. sunnuntai helluntaista
Salokunnan kirkko - kirkkosali, Salokunnan kirkko - kahviotila
Liturgi: Jokinen-Lundén Anu
Saarnaaja: Jokinen-Lundén Anu
Kanttori: Mattila Jari
Suntio: Lehto Ilpo
Musiikkiryhmä: Kesäsoittaja Noora Mäkelä, poikkihuilu
Kolehti: Sisupartiolaiset Karkku
Tekstinlukijat: Sirkka-Liisa Uusi-Rintakoski
Su 25.6.2017 17:00
Pieni pyhä hetki
Tyrvään Pyhän Olavin kirkko
Pyhän Olavin kirkko on auki kesäisin. Joka sunnuntai-ilta siellä järjestetään pieni rukoushetki, ennen kuin kirkko taas sulkee ovensa seuraavaan päivään. Vietä ainutlaatuinen hetki kesäillassa uskomattomalla paikalla, tutustu kirkon elämänkaareen ja menneiden sukupolvien työhön.
Ma 26.6.2017 17:30
Naisten saunailta Kiikoisten kirkkotuvalla
Naisten saunailta Kiikoisten kirkkotuvalla. Yhteislähtö Vammalan srk-talolta klo 17.30 omin autoin. Kyytien vuoksi ilmoita tulostasi Kopalainen p. 050 314 9107
Tapahtumakalenteri »
Tyrvään Pyhän Olavin kirkko 500 vuotta

Ensimmäisistä viimeisiksi

Paavali kuvasi elämää juoksuna, jossa tavoitellaan voittopalkintoa. Kuva Helahölkästä, joka jostaan Houhäjärvellä helatorstaina.

Risto Herranen miettii, millainen olisi täysin armoton maailma.

Matt. 19: 27-30

 

Pietari sanoi Jeesukselle: ”Me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua. Mitä me siitä saamme?”

    Jeesus sanoi heille:

    ”Totisesti: kun Ihmisen Poika uuden maailman syntyessä istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle, silloin tekin, jotka olette seuranneet minua, saatte istua kahdellatoista valtaistuimella ja hallita Israelin kahtatoista heimoa. Ja jokainen, joka minun nimeni tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, isästään, äidistään tai lapsistaan tai pelloistaan, saa satakertaisesti takaisin ja perii iankaikkisen elämän. Mutta monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä.”

 

Kuvittele maailma ilman armoa - maailma, jossa ihmiset ovat täysin armottomia, täysin kykenemättömiä antamaan mitään anteeksi. Maailma, jossa loukattuasi ystävääsi, edes vahingossa, olet menettänyt hänet iäksi. Jos kerran myöhästyt töistäsi, saat potkut välittömästi. Jos mokaat matikan kokeessa yhdenkin tehtävän, jäät välittömästi luokallesi. Jos sinulta unohtuu yksinkin riparitapaaminen tai ulkoläksy, on rippikoulu sitten siinä.

Kuvittele nyt Jumala ilman armoa. Jokin joka on meitä äärettömän paljon suurempi. Jokin joka voi ladella meille sääntöjä ja pohjattomalla ehdottomuudella niitä sääntöjä valvoa. Joka ikisestä virhettä, jota menet tekemään seuraa rangaistus. Joka kerta, kun suhtaudut lähimmäiseesi vihaten, saat rangaistuksen. Joka kerta, kun rikot mitä tahansa kymmenestä käskystä tai mitä tahansa käskyä, minkä Jumala on antanut, pelisi on pelattu. Ei ole enää väliä, kuinka loppuelämäsi elät, rangaistusta seuraa. Todennäköisesti sekä tämän elämän puolella, että seuraavaan.

Mielestäni kumpikin vaihtoehto kuulostaa todella painajaismaiselta - suorastaan helvetilliseltä. Ilman armoa on mahdotonta luottaa keneenkään tai mihinkään. Kuinka pitkään mikään ihmissuhde voi kestää, jos se menee poikki ensimmäisestä rikkeestä, kumman vain. Kannattaako sellaiseen sitten edes ryhtyä. Ilman armoa on rakkaudella hyvin vähän tilaa. Pystyisikö Jumalaakaan rakastamaan, jos joutuisi elämään jatkuvassa rangaistuksen pelossa.  Jos en saisi tehdä virheitä, tuskin uskaltaisin tehdä mitään. Kyhjöttäisin vain nurkassa. Jos ei tee mitään, ei voi mikään mennä pieleenkään.

Onneksemme emme tuollaisessa maailmassa elä. Kummallakaan tavalla. Vaikka maailma silloin tällöin saattaa näyttää hyvinkin armottomalta, haluan uskoa ihmisten olevan kykenevän silloin tällöin jopa uskomattomiin määriin armoa. Varmaan melkein jokainen on saanut elämänsä aikana anteeksi jotain, mitä ei todellakaan olisi ansainnut saada anteeksi. Moni varmasti tämän myös tietää. Tästä armossa onkin juuri kyse: anteeksiannosta, jota ei ole ansainnut.

Kaikki armo, mihin me kykenemme, kalpenee sen armon rinnalla mihin Jumala kykenee. Ihmisten kyvyllä anteeksiantoon on rajansa, Jumalan kyvyllä ei ole. Meidän ei tarvitse pelätä mitään rangaistusta.  Jumala todella onkin äärettömän paljon suurempi, niin on myös Jumalan armo äärettömän paljon suurempi Ja jokainen pisara siitä armosta on sellaista, jota emme ole ansainneet. Emme siihen pysty.

Jos meitä käytäisiin ansioidemme perusteella jonoon laittamaan, niin harva pystyisi rynnimään jonon kärkeen. Joutuisimmekohan kaikki jonon perälle, viimeisten joukkoon? Mutta monet viimeiset tulevatkin olemaan ensimmäisiä. Tämähän on meille suomalaisille aivan älytön ajatus. Mehän olemme vähän semmoista jonottaja kansaa. Jos joku on jonossa jossain paikkaa, niin hän on kyllä sen paikan sitten myös ansainnutkin ja etuilijoita katsotaan pahalla - jotkut riehaantuvat jopa väkivaltaiseksi. Mutta kyse olikin juuri siitä, mitä emme ole ansainneet. Mutta vain Jeesuksen ansiosta voimme olla ensimmäisiä. Vain Jeesusta seuraamalla voimme ensimmäisille paikoille päästä.

Keitä ne sitten ovat ne ensimmäiset, jotka joutuvat viimeisiksi? Ehkä he ovat niitä, jotka kuvittelevat ansainneensa sen paikkansa omin keinoin, samalla ylenkatsoen niitä, jotka siellä jonon perällä ovat. Niitä, jotka Jeesuksen sijaan luottavat omiin ansioihinsa. Ehkä ne ovat niitä, jotka ovat vaipuneet armottomuuteen - minä olen paikkani ansainnut, jos muut eivät vastaa minun standardeja niin kurja juttu.  Mutta lopulta se järjestys on  kuitenkin yksin Jumalan sanelema.

Se, että olemme saaneet ansiottoman rakkauden meidän osaksemme, kehottaa meitä osoittamaan myös sitä. Antamaan anteeksi, vaikka se toinen ei olisi sitä ansainnutkaan. Vaikea tehtävä, mutta sen tehtävän seuraaminen on juuri Kristuksen seuraamista. Sitä kohti on pyrittävä, vaikka me silloin tällöin epäonnistummekin. Siitäkin meitä voidaan armahtaa. Minusta tämän päivän epistolan loppu antaa siihen mukavasti rohkeutta: En tarkoita, että olisin jo saavuttanut päämääräni tai jo tullut täydelliseksi. Mutta pyrin kaikin voimin saavuttamaan sen, kun kerran Kristus Jeesus on ottanut minut omakseen.

Veljet, en katso vielä päässeeni siihen asti. Vain tämän voin sanoa: jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä. Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat.